Lidlissä ei käynyt kortti, onneksi oli käteistä. Ihan samanlainen se oli kuin Suomessakin, paitsi ostoskoreja ei ollut ollenkaan, kärryillä olisi pitänyt tavarat työnnellä. Sen verran tympeä asiointikokemus, etten ehkä kovin mielelläni mene uudestaan, sieltä sai tosin viidellä eurolla kolme kappaletta erilaisia pakastepitsoja. Ovat varmaan ihan mukavaa vaihtelua noihin margarita-pitsoihin verrattuna.
Sen sijaan ihan isoon puistoon asti en löytänyt, jonne oli tuolla Lidl-reissulla tarkoitus mennä. Ehkä olisi pitänyt katsoa karttaa, niin olisin huomannut että se olisi ollut ainakin toista kilometriä Lidliä pohjoisempana. Noh ehkäpä huomenna tulee mentyä sinne. Taidan olla laiska ja kulkea osan matkasta metrolla 🙂
Illalla käytiin italiantunnin jälkeen istumassa pubissa ryhmän ja opettajan kanssa ja syömässä aperitivot, kun meillä vaihtuu huomenna opettaja. Toivottavasti se on yhtä hyvä kuin tämä aiempi 😀
Äh, ei tää nörtin maanis-depressiivinen päivärytmi tee hyvää mun unirytmille. Yöllä kun pitäisi nukkua saa enemmän aikaan kuin normaalisti parissa arkipäivässä. -> Teen koko yön hommia ja sitten ihmettelen kun en ehdi ihailemaan auringonpaisteista Milanoa päivällä kun pitää nukkua. Vai onko tää enemmän ADHD:ta, joka ilmenee öisin? Pitäisi varmaan hankkia diagnoosi niin saisi tukahduttaa flow-tilansa pillereillä.