Kävelyreitin varrella vastaantullut kirkko.
Tänään päivä alkoi sillä, kun lähdin kokkaamaan, ja samalla ovenavauksella siivooja tuli siivoamaan. Täällä näköjään käy siivooja kerran viikossa, kuulemma lakanatkin vaihdetaan kerran viikossa. No eipä tarvitse sitten ainakaan siitä huolehtia 😀 Samalla siivooja kummasteli kun minulla ei ollut petivaatteita. Kommunikointi oli hieman vaikeaa koska hän ei osannut englantia. Lopulta kuitenkin englantia taitava pääkiinteistönhoitaja tuli ja lähdin hänen kanssaan etsimään lakanoita. Löytyi minulle etsinnän jälkeen sitten sellaiset. Olin pariin otteeseen kysynyt jo portiereiltakin, mutta en oikein ollut hahmottanut, että mistä ja koska sellaiset saisin. Olivat kuulemma tulossa. Lisäksi tuolini kunto kiinnitti heidän huomiotaan. Saan kuulemma uuden jossain vaiheessa. Ihan hyvä, koska tänä tuoli vain tahtoisi kuolla ja romahtaa joka suuntaan.
Selvisi sekin, että miksi ihmisten kenkiä on niin paljon ikkunoilla – Siivoojilla on tapana nostaa ne sinne pois tieltä, kun he pesevät lattian.
Sitten seuraavaksi suuntasinkin metrolla pääkampukselle, jossa ajattelin käydä katsomassa josko saisin kirjastokortin. Olivat kuitenkin sopivasti lounastauolla, kun kello oli jotain 13-14 välillä. Täällä sinänsä tuosta plussaa, että lounastauot ovat selkeitä ja joka paikassa samoja, Suomessa saa aina arpoa koska yliopiston virkailijat ovat lounaalla. Tosin ehkä suomalaisen systeemin rentous sopii yliopistomaailmaan paremmin. Joka tapauksessa pääkampukselta sitten suuntasin paikalliselle Agoralle, joka vilisi tietoteknikoita. Se oli taas ihan eri osassa kaupunkia kuin pääkampus tai Politecnico jonka vieressä asun. Pääkampukselta kävelymatkaa oli kuitenkin vain muutama kilometri, ja lähin metrokaan ei olisi pysähtynyt kovin lähelle joten päätin kävellä.
Opintoja tuumaillessa sitten menikin puolitoista tuntia, ja nyt pitäisi vielä lähetellä sähköposteja kyseisten kurssien vetäjille, että onnistuuko ja jos niin miten. Tämä 3kk vaihtoaika tarkoittaa sitä, että lähden kuukausi ennen kuin suurin osa kursseista päättyy.
Kävelyreitin varrella vastaantullut rakennustyömaa.
Seuraavaksi sitten päätin kävellä Italian tunnille, joka oli alkamassa tunnin päästä ja paikka oli lähellä Politecnicoa. Arvelin metrolla aikaa kuluvan yli puoli tuntia, kun se kiertäisi lähes koko kaupungin, ja kävellen vajaan tunnin. Arvioni ainakin kävelyajasta osui oikeaan, ja olinkin perillä varttia ennen tunnin alkamista 🙂
Nyt osaan ainakin muutaman sanan italiaa enemmän kuin ennen tuntia, huomenna lisää 🙂
Matkalla Milanossa 